perjantai 3. huhtikuuta 2015

Muumit Turkmeniassa

(Venäjänusko -- pulinoita, joissa otetaan mittaa itänaapurista) Kiova, Ukraina, 3.11.2013
 былины, которыми измеряют Россию


Mitä tehdä, kun tapaa Ukrainan Kiovassa, tuossa kaikkien kunnon slaavien kehdossa, ehdan eksoottisen turkmenistanilaisneitokaisen, joka aiheuttaa sellaisen pienen – kenties lähes huomaamattoman – hymynkareen nousemisen jostain sieltä suupielen kulmasta Leevin Turkmenialaisen tyttöystävän alkaessa soimaan auttamattomasti  pollan nurkassa?

Suosittelen toki vähäisen, mutta sitäkin sympaattisemman, kokemuksen perusteella nostamaan keskustelunaiheeksi Muumit, nuo suomalaisen – tai ruotsalaisen – elämäntavan airueet. On näet näes niin, että läpi koko entisten neuvostojen valtakunnan proletariaatti oppi tuntemaan Muumilaakson verevän kollektiivisen sanoman niin meille niin tuiki tuttujen muumiseikkailukirjojen käännösten kuin neuvostomuumianimaatioden suosiollisella välityksellä. Näistä neuvostomuumeista jouduin kyllä, tunnustan toki, oikeaa tietoisuutta ihan valistuksen sanan kautta pyytämään.

Niinpä siinä sitten kävi, että muumitietoisuuteni tulla tupsahti kerralla tilkittyä. Mikäli haluat itse laajentaa muumitietoisuuttasi, arvoisa tämän turinan tulkitsija, niin avaapa seuraava linkki:

http://www.youtube.com/watch?v=PanMGKaBC6U


Mikäli jätit (puolalaiset) neuvostomuumit toistaiseksi taaksesi, niin loistokasta neuvostoanimaatiota tarjoaa tämä haikea mutta ihastuttava Pieni Merenneito:

http://www.youtube.com/watch?v=XUXNN9kk89o&feature=youtu.be


Ja jos jäit epäilemään, olisiko näiden aarteiden takana myös tajuntaalaajentavia vaikutuksia, niin vilkaisepa vielä tätä hervotonta: Kas kummaa, puhuvaa kalaa:

http://www.youtube.com/watch?v=flu0Vl0elKc


Tietty kaikenläpäisevä taiteellisuus – en nyt keksi pukea tätä paremmin ilmaisuin, kun en nyt sentään mikään esteetikko liene – on ainakin minulle kiehtovimpia seikkoja Kolmen sisaren kulttuuripiirissä.  Taiteellisuus ja taiteentuntemus, joka kumpuaa ilman sen suurempia kommervenkkejä.  Tässä joitain aivan viimeaikaisia omakohtaisia eläviä esimerkkejä, jotka nyt voisi laajentaa hyvin klassisen musiikin ulkopuolelle, mutta minkäs teet, kun nämä nyt pompsahtivat ekana kielen päälle:

  • Naukkaillessa kohtuudella viinaksia alkoholisoituneen oloisen ja kouluttamattoman venäläisen nuorenparin kanssa nämä ottavat luonnollisesti puheenaiheeksi Rimskij-Korsakovin kuoroteokset ja alkavat laulaa kajauttaa niitä: "Entä mikä sun suosikkisi on?"
  • Puhelimen soidessa Vivaldia eräs poloinen mies ei onnistu tunnistamaan säveltäjää: ”Hölmö, ei tämä mitään barokkia ole!!!” – Ja ansaitut kepeät naurut päälle aidon ihmetyksen lisäksi.

Olen huomannut, että kirjallisuuden puolelta parhaimmin kaikkiin venäläisiin saa yhteyden Daniil Harmsin kautta. Absurdia, eikö vain!

Toisaalta hieman absurdia on myös se huono itsetunto ja tietty alentuvuus, joka monella tapaamallani venäläisellä on oman kulttuurinsa kanssa. Olen joutunut, tai päässyt, jo ummet lammet kerrat selvittämään sitä seikkaa yllättyneen oloisille itänaapureillemme, että venäläiset klassikot kuuluvat maailmankirjallisuuden kaanoniin ja siksi heidän teoksiaan on -- herranen aika sentään -- jopa suomennettu!

Palataanpa näin jaarittelun lopuksi vielä alussa mainitsemaani saraseeniin. Hän osoittautui niinkin eksoottiseksi tapaukseksi kuin kiovalaisen design-lehden toimittajaksi, joka oli siirtynyt Moskovasta rajan taakse Ukrainaan. Helsinkiä ja Suomea koskien tämän tashkentilaistaustaisen nuoren naisen vihreät silmät välkkyivät eniten – heti Muumien jälkeen – tweedpyöräilytapahtumille. Että semmoinen oma Miss Tweed-Turkmenia.


P.S. Mielin määrin lisää neuvostoanimaatioita aiheesta kiinnostuneille seuraavista Youtube-kanavista:

https://www.youtube.com/user/Soyuzmult?feature=hovercard

http://www.youtube.com/user/ClassicCartoonsMedia?feature=g-high-crv

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti